Hurmaava Albania

Albanian tasavalta, Republika e Shqipërisë (Shqipëria eli kotkien maa)

Pinta-ala on 28 748 km² ja valtaosa maasta on vuoristoa. Ilmasto on välimerellinen, talvella keskilämpötila on 7 astetta ja kesällä 24-31 astetta. Maan itäosissa talvella on viileämpi. Kesät ovat kuumia ja aurinkoisia.

Albania itsenäistyi 28.11.1912. Albaniassa on noin 4 miljoonaa asukasta, joista 95% on albaaneja. Loput 5% väestöstä ovat pääasiassa kreikkalaisia, romaneja ja slaaveja.  Kaikki uskonnot kiellettiin vuonna 1967 ja Albaniasta tuli täysin ateistinen valtio, kunnes uskonnonharjoittaminen sallittiin jälleen marraskuussa 1990. Väestöstä 70 % tunnustaa islamia, 20 % ortodoksista kristinuskoa ja roomalaiskatolisia on 10 %. Yleisesti ottaen albanialaiset uskovat jumalaan, mutteivät varsinaisesti harjoita uskoaan. Uskonto ei varsinaisesti näy katukuvassa. Pääkaupungissa on sekä moskeijoita että kirkkoja. Albanialaiset ovat myös melko taikauskoisia. Pääkaupunki on Tirana, jossa on arviolta 600 000 asukasta. Todellinen asukasluku voi olla huomattavasti suurempi. Muita suurempia kaupunkeja ovat muun muassa Vlora, Durres (joka oli ennen itsenäistymistä Albanian pääkaupunki) , Korca ja Berat. 

Pääkaupunki Tirana

Albanian rahayksikkö on LEK (1e = n. 140lek) ja maa on suhteellisen köyhä. Kahvilassa kahvi maksaa noin 0,5 - 1e. Juomaraha on itsestäänselvyys. Kahvista 10 tai 20 lekeä, ravintolassa tai muista juomista voit valita sopivaksi katsomasi summan. Toisin kuin Suomessa, Albaniassa tarjoillaan pöytiin sekä ravintoloissa että kahviloissa. Albaniassa baarilla ja kahvilalla ei juurikaan ole eroja. Albanialaiset ovat hulluna jalkapalloon ja pelejä katsotaankin usein kahviloissa.

Turkish coffee

Albaniassa liikenne on vilkasta ja meluisaa. Torvea soitetaan herkästi. Albanialaiset ovat pääasiassa varmoja ja hyviä kuskeja, mutta ympäröivä liikenne on hirveää. Kävellessä tulisi olla valpas ja noudattaa liikennevaloja ja muita sääntöjä. Albanialaiset tosin saattavat ylittää tien melkeinpä missä vain. Itse olen joutunut todistamaan pariinkin otteeseen autojen aiheuttamaa tientukosta, jossa kukaan ei haluaisi väistää. Jotkut kadut ovat melko kapeita ja ahtaita. Erään kerran istuimme kahvilassa ja viereiseltä asuinalueen parkkipaikalta kääntyi auto tielle kahvilan eteen, jolle oli jo kerennyt ajaa toinen auto. Kyseinen auto ei halunnut peruuttaa ja toinen auto ei halunnut palata parkkipaikalle, että toinen auto olisi päässyt jatkamaan matkaansa. Monet albanialaiset ovat itsepäisiä ja kiihkeitä, ja niinpä tässä tilanteessa toinen kuski kaivoi aseen esiin ja ampui ilmaan. Tämä aiheutti sen, että toisen auton kuski peruutti takaisin parkkipaikalle ja tilanne ratkesi. Joskus olen jopa nähnyt naiskuskin tulevan ulos autosta sadattelemaan, kun tie on tukossa. Henkilöautojen lisäksi ainakin pääkaupungissa Tiranassa on bussiyhteydet ja takseja. Normaali bussi maksoi 20 lek. Bussiaikataulut heittelevät ja kuski saattaa kesken matkan jäädä kahvittelemaan. Monesti bussi ei myöskään lähde matkaan, ennen kuin matkustajia on tarpeeksi. Yleensä bussit olivatkin täynnä ja varsinkin kesällä niissä oli kuuma. Pienet bussit ajavat myös kaupunkien välejä ja kyyti on edullinen. Yhteen bussiin mahtuu noin 8-15 henkilöä. Esimerkiksi Tirana - Durres välinen pikkubussimatka on noin 1,5e henkilö. Tiranassa taksi maksoi muutaman kilometrin matkalta noin 3 euroa.

Albanialaiset ovat vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Vieraisiin kohdellaan kunnioittavasti ja suojelevasti. Tämä perustuu besa- perinteeseen, joka on osa Kanun lakia. Perhesiteet ovat vahvat ja vanhempia kunnioitetaan. Myös ystävät ovat erittäin tärkeitä ja heidän hyväksi tehdään kaikki voitava. Albaniassa perinteet ovat tärkeitä. Pääkaupunki Tirana on periaatteessa turvallinen kaupunki ja ulkomaalaisiin kohdistuu erittäin vähän ryöstöjä ja jopa naiset saavat kävellä kaduilla rauhassa.  

Albanialaiset naiset eivät tapaa liikkua yksin myöhäiseen ilta-aikaan, ja monesti naisporukoissakin on mukana yksi tai useampi mies, jonkun veli, serkku, poikaystävä tai joku luotettava tuttava, jo pelkästään turvallisuuden vuoksi. Päivisin on täysin normaalia, että naiset menevät keskenään kahvilaan, shoppailemaan tai rannalle. Albanialaiset naiset ovat näyttäviä ja varsinkin nuoremmat naiset laittautuvat jopa kotona ollessa. Kampaamoita onkin joka kadulla ja Suomeen verrattuna hintataso on edullisempi. Hiustenleikkauksen voi saada jopa 3 - 5 eurolla. Itselläni on myös kokemusta Albaniassa hiusten värjäyksestä ja rakenne/geelikynsistä. Värit ja tarvikkeet ovat laadukkaita ja turvallisia. Koska mieheni sisko on kampaaja, vietin monesti aikaa hänen liikkeessään ja juttelin naisten kanssa. Nuorempi sukupolvi osaa pääasiassa englantia, joten kommunikointi ei ole ongelma. Albanialaiset naiset ovat ystävällisiä, uteliaita ja kohteliaita. Sain jatkuvasti kuulla kauniista sinisistä silmistä ja siellä on aivan normaalia keskustelun yhteyssä kehua toista vaikkapa kauniiksi. Suomalaiset eivät ole kovin hyviä ottamaan vastaan kohteliaisuuksia eli itsellä oli tuossa asiassa totuttelemista. Tutustuin moniin todella nopeasti ja olen saanut jo ensimmäisen reissun jälkeen hyviä ystäviä, jotka ovat jatkuvasti yhteydessä.

Durres

Albanialaiset miehet ovat turisteille ystävällisiä ja avuliaita, ja joskus voi saada kutsun jopa kotiin. Tämä ei tarkoita mitään sopimatonta, koska jopa perheellinen albanialainen voi kutsua vieraan kotiinsa kahville tai syömään. Kahvilassa turistin ei anneta maksaa, mikäli hän on jossakin seurueessa paikallisten kanssa. Albanialaiset kunnioittavat turisteja ja vieraita. Kaupoissakaan turisteja ei juurikaan huijata hintojen suhteen. 

Albanialaiset nuoret viettävät pääasiassa vapaa-aikaa kahvilassa, rannalla, kaupungilla, puistossa ja harrastuksien kuten jalkapallon parissa. Normaalisti vietetään aikaa isommalla porukalla, myös tytöt ja pojat sekaisin. Harvoin hengaillaan kenenkään kotona. Tosin on täysin normaalia, että serkukset viettävät aikaa toistensa kotona. Tyttö- ja poikaystäviäkään ei viedä tuosta vaan kotiin. Vasta suhteen vakiinnuttua esitellään kumppani vanhemmille. Seurustelu on normaalia ja hyväksyttyä, mutta mielestäni hieman siveellisempää kuin Suomessa. 

Uima-allas Tiranassa

Presidentin linna Tiranassa, Presidenca e Republikës së Shqipërisë

Itse matkustin Albaniaan ensimmäisen kerran kesällä 2013. Tämä matka oli minulle ensimmäinen kunnon ulkomaanmatka, koska en Ruotsia lukuunottamatta ollut käynyt missään. Ajoimme autolla miehen ja hänen ystävänsä kanssa mm. Ruotsin, Saksan ja Itävallan kautta noin 3 päivässä. Ensimmäinen päivä vietettiin lähes kokonaan laivassa Ruotsiin ja matkaa hidasti hieman Saksan tulvat. Monella rajanylityspaikalla virkailijoita ihmetytti outo seurue, johon kuului albanialainen, kosovolainen ja suomalainen. Koska meillä oli useampi kuski, pystyimme ajamaan lähes koko matkan pysäytyksettä. Pidimme ainoastaan pieniä jaloittelu, valokuvaus, tankkaus, ruoka- ja vessataukoja. 

Kartta, jossa näkyy vihreällä osa reitistä

Albania ja naapurimaat (lähde: google)

Ylitimme rajan Pohjois-Albaniassa Montenegron kautta, josta oli vielä noin parin tunnin matka pääkaupunkiin Tiranaan. 

Kun saavuimme perille, yllätimme mieheni perheen, joka ei tiennyt päivää, milloin olemme tulossa. Itse olin jutellut aikaisemmin miehen perheen kanssa vain internetin välityksellä, mutta koin silti, että minut otettiin sydämellisesti vastaan. Ensimmäisten päivien aikana meitä kävikin tervehtimässä sukulaisia ja ystäviä jopa toisista kaupungeista, mikä on Albaniassa yleistä perheenjäsenen palattua matkalta. Tässä tapauksessa myös sukulaiset halusivat tutustua minuun.

Vietimme Albaniassa noin 2 kuukautta. Pääasiassa olimme Tiranassa, mutta kävimme myös rannalla Durresissa. Seuraavan reissun aikana olisi tarkoitus käydä miehen syntymäkaupungissa Korcassa. Noin 2 viikon kuluessa aloin ymmärtämään suunnilleen, mitä minulle puhuttiin. Reissun aikana myös kieli tarttui melko hyvin ja jotkut sanat tulevat nykyään automaattisesti albaniankielellä. Meillä puhutaankin kotona englanti-suomi-albania sekoitusta. 

Päivisin oli kuuma, 25-35 astetta. 2 kuukauden aikana satoi/ukosti 2 päivänä, muuten oli tukahduttavan kuuma. Joinakin päivänä lämpötila meni yli 40 asteen. Silloin tuntui ulos astuessa, että olisi tullut isoon saunaan. Öisin lämpätila laski jonkun verran, mutta silti nukkuminen oli vaikeaa kuumuuden vuoksi. Meillä olikin huoneessa tuuletin. Öisin oli pimeää, mikä oli minulle outoa, koska Suomessa on yöllä kesälläkin valoisaa. 

Mieheni vanhemmat eivät osaa englantia eli meillä ei ole yhteistä kieltä. Tästä syystä olen motivoitunut opettelemaan albaniankieltä. Siellä oloaikanani muutama suomenkielen sana on myös tarttunut ja jäänyt käyttöön. Albaniankielessä ja suomenkielessä on paljon samoja tai samankaltaisia sanoja, jotka tarkoittavat silti täysin eri asiaa. Hana (hënë) on kuu, ja roska on Albaniassa nimi. Erään kerran luettelin tyttöporukassa suomenkielisiä sanoja. Silmät, suu, nenä, korva.. Korvan jälkeen koko porukka repesi nauramaan. Minulle selvisi, että kurva on albaniaksi huora. Mies ei koskaan ole suostunut opettamaan nuita huonoja sanoja eli en vieläkään osaa kirota albaniaksi. Mies tosin oppi heti suomeen tultuaan veet ja peet. Albania ei kielenä ole vaikea. Kielioppi ei ole monimutkaista ja sanajärjestys menee pääasiassa samoin kuin englannissa. Miehelle ja naiselle on tosin eri sanoja ja adjektiiveilla artikkelit i tai e (i miehestä ja e naisesta). Albanian kielessä on 36 aakkosta. Naapurimaa Kosovossa puhutaan myös Albaniaa, mutta eri murteella. Albanialaiset ja Kosovolaiset sekoitetaankin helposti toisiinsa. Kosovolaisista 88% on albaaneja, mutta kosovon albaani ja Albanian albaani ovat silti 2 täysin eri asiaa. Kosovolaisilla on eri historia, kulttuuri, raha, tavat ja perinteet. Monet tuntemani Suomessa asuvat kosovolaiset sanovat kuitenkin olevansa albanialaisia. Syntymä- ja kotipaikkakunta paljastaa kuitenkin heidän olevan Kosovolaisia.

Te dua ty. Minä rakastan sinua.
Si jeni? Mitä kuuluu?
Mir. Hyvää.
Ku je ti? Missä sinä olet?
Une jam finlandeze. Minä olen suomalainen.
Naten e mire. Hyvää yötä.

Albanialainen musiikki tuli minulle ensimmäisen kerran tutuksi vuonna 2008. Nykyään kuuntelen paljon Albanialaista musiikkia, mikä on auttanut paljon kielen oppimisessa. Tykkään enemmän vähän popimmasta musiikista kuten Blero, Elvana Gjata (jonka näin Albaniassa ollessa livenä), Rita Ora, Soni Malaj, Samanta Karavello... Perinnemusiikkia tuli kuunneltua ja tanssittua juhlissa. Albaniassa on paljon livemusiikkia ja normaalisti siellä ei ole pääsymaksuja. Albanialainen musiikki ei ole kovin tunnettua Suomessa, mutta monet albaniaiset artistit ovat tunnettuja muualla maailmassa. 

Valokuvat (c) minä